Onko tämä toivotus?
keskiviikko, 8. helmikuuta 2012
Laiskan lohtu on nopeasti sutaistu kuiva huumori.
maanantai, 6. helmikuuta 2012
sunnuntai, 5. helmikuuta 2012
Käsi_Työ
lauantai, 4. helmikuuta 2012
"Keskeytämme ohjelman ulinan vuoksi."
Tosi kivaa, kun nettikään ei tahdo tuttavillakaan oikein toimia. Omani on toiminut suhteellisen hyvin, vaikka on ollut jotakin pieniä omasta tietokoneesta johtuvia pätkäisyjä.
.png)
Lauantaini... Ainakin melkein kokonaan. En ole laittanut edes sukkia jalkaani, koska en ole kokenut pakottavaa tarvetta tehdä sitä.Olen lurkannut lautoja ja spurdoillut irc-galleriassa. Unohtamatta tietenkään mIRC:issä seilailua... Nyt illalla alkoi rauhoittumaan, kun löysin erään privaatti radiokanavan, jonka lähetyksestä meni suuri osa päin mäntyä, koska niin ikään netti pätki. Ties sitten, oliko se pakkanen, kun ei kaapelinetti toiminut. Nojaa ihan sama.
Tänä talvena on tuntunut siltä, että Joulupukki olisi vittuuntunut Pakkasukolle jostakin, koska heidän synchinsä eivät oikein toimi.Ties vaikka Joulupukki olisi lähtenyt "liikematkalle" heinäkuussa, ja livahtanut Neiti Ajan kanssa salaa Maroccoon ja jättänyt kaiken duunin Pakkasukon harteille. Tästä vittuuntuneena Pakkasukko sekoitti vähän pakkaa ja heitti talven aikataulut vituiksi. Jouluna ei lunta, mutta auta perhana, kun pitäisi talven olla ohi, niin tietysti sillon tulee melkein 30 asteen pakkaset. Meillä olisi ollut tällä viikolla koululiikunnassa luistelua, mutta voi. Tietysti tulee sellaiset pakkaset, ettei sisälläkään tarkene.
Noh, ei voi mitään. Muutenkin on ollut jalka hajalla niin, ettei olisi luistelusta tullut mitään. Mutta eipä tässä mitään... Ulinat on ulistu ja on aika palata normaaliin aikarytmiin.
Ainiin, yhteystiedot:
Minuun saa yhteyttä sähköpostilla. Osoitteessa: Snakus69@hotmail.fi
Facebook: http://www.facebook.com/kim.sjoblom1
Irc-Galleria: http://irc-galleria.net/user/_Revolution_ (en sitten tiedä, kuinka tarpeellinen tämä on)
Gmail: Blacerel@gmail.com
.png)
Lauantaini... Ainakin melkein kokonaan. En ole laittanut edes sukkia jalkaani, koska en ole kokenut pakottavaa tarvetta tehdä sitä.Olen lurkannut lautoja ja spurdoillut irc-galleriassa. Unohtamatta tietenkään mIRC:issä seilailua... Nyt illalla alkoi rauhoittumaan, kun löysin erään privaatti radiokanavan, jonka lähetyksestä meni suuri osa päin mäntyä, koska niin ikään netti pätki. Ties sitten, oliko se pakkanen, kun ei kaapelinetti toiminut. Nojaa ihan sama.
Tänä talvena on tuntunut siltä, että Joulupukki olisi vittuuntunut Pakkasukolle jostakin, koska heidän synchinsä eivät oikein toimi.Ties vaikka Joulupukki olisi lähtenyt "liikematkalle" heinäkuussa, ja livahtanut Neiti Ajan kanssa salaa Maroccoon ja jättänyt kaiken duunin Pakkasukon harteille. Tästä vittuuntuneena Pakkasukko sekoitti vähän pakkaa ja heitti talven aikataulut vituiksi. Jouluna ei lunta, mutta auta perhana, kun pitäisi talven olla ohi, niin tietysti sillon tulee melkein 30 asteen pakkaset. Meillä olisi ollut tällä viikolla koululiikunnassa luistelua, mutta voi. Tietysti tulee sellaiset pakkaset, ettei sisälläkään tarkene.
Noh, ei voi mitään. Muutenkin on ollut jalka hajalla niin, ettei olisi luistelusta tullut mitään. Mutta eipä tässä mitään... Ulinat on ulistu ja on aika palata normaaliin aikarytmiin.
Ainiin, yhteystiedot:
Minuun saa yhteyttä sähköpostilla. Osoitteessa: Snakus69@hotmail.fi
Facebook: http://www.facebook.com/kim.sjoblom1
Irc-Galleria: http://irc-galleria.net/user/_Revolution_ (en sitten tiedä, kuinka tarpeellinen tämä on)
Gmail: Blacerel@gmail.com
Pakkanen puree ja lapset hiihtää
perjantai, 3. helmikuuta 2012
Salaliittoteoriat Rauskista
Olen huomannut sen, kuinka kaikki Jonnet ja Jonnat puhuvat Raumooglesta (alias Rauski) taukoamatta... En voi käsittää, kuinka häntä tulee muka niin ikävä. Itsekkin katsoin nuita videoita ja nauroin vatsa kippurassa, mutta veikkaan, että nauroin aivan eri asioille, kuin nämä ns. Jonnat tai Jonnet. Ensinnäkin; Rauskilla puhui erittäin paljon sitä niinsanottua Deep Web -läppää, eli huuteli meemuja, joka suututti monet Finchanin aikaiset vanhahomot, (joita sinänsä on aika vähän, joten mukana oli todennäköisesti valtava määrä Kuvalaudan vanhahomoja) koska meemien huutelu ei ole sopivaa yli 20 vuotiaalle ihmiselle. Mutta veikkaan, että enemmän näitä Jonnia on naurattaneet kaappimorsot, rauskin laulu ja pelko muutenkin.
Enkä voi ymmärtää, että jos Raumoogle on lähtenyt painostuksen ja ruinaamisen takia, niin miksi vitussa sitä pitää vielä kinuta takaisin? Niinkuin näin:
http://www.youtube.com/watch?v=Ou9w3aaoFgk
Tai:
http://www.youtube.com/watch?v=ztG9JR3-lyc&feature=related
Ei ihme, ettei jaksanut enään, kun kaikki mahdolliset "urpot" ruinasivat videoita kaiken aikaa... Pitää nyt kai muistaa, että ehkä Rauskillakin oli työ tai hän opiskeli... Harva oikeasti tekee tuota työkseen. Ehkä amerikoissa, mutta ei suomessa.
Enkä voi ymmärtää, että jos Raumoogle on lähtenyt painostuksen ja ruinaamisen takia, niin miksi vitussa sitä pitää vielä kinuta takaisin? Niinkuin näin:
http://www.youtube.com/watch?v=Ou9w3aaoFgk
Tai:
http://www.youtube.com/watch?v=ztG9JR3-lyc&feature=related
Ei ihme, ettei jaksanut enään, kun kaikki mahdolliset "urpot" ruinasivat videoita kaiken aikaa... Pitää nyt kai muistaa, että ehkä Rauskillakin oli työ tai hän opiskeli... Harva oikeasti tekee tuota työkseen. Ehkä amerikoissa, mutta ei suomessa.
Minä vahingossa koko blogi
Katso sedä, tein blogin.
Joo, eli ajattelin kaikessa tylsyydessäni tehdä blogin, jossa ulisisin kaikesta mahdollisesta, niinkuin jokaisen hikkyn kuuluu. Olen nähnyt kavereideni tekevän blogeja tai selailevan kyseisiä, ja ne blogit ovat täyttä paskaa... Jotain angstisten teinien laittamia juttuja rakkaudesta ja siitä, kun ovat yksinäisiä, vaikka omistavat noin 600 kaveria facebookissa ja ryyppäävät joka viikonloppu... Ei kiitos.
Vaikka tällä blogilla ei todennäköisesti tule olemaan juurikaan fanikansaa, niin ajattelin nyt pölpötellä lämpimikseni.
Näin ensimmäiseksi voisin kertoa vähän itsestäni:
"Armon vuosi 1995. Suomea oli siunattu Globenissa jääkiekon maailmanmestaruudella. Suomea oli myös siunattu EU:hun (valitettavasti) liitymisellä." Joulukuussa äitiäni ja isääni siunattiin kolmannella lapsella. En tiedä, miten minut saatiin pihalle, mutta nähtävästi jostain tämä rääpäle otti kimmoketta...
Heti nuorena oli jo vaikeuksia syödä pelkästään maksalaatikkoa, koska en voi sietää mitenkään rusinoita. Ulisin ja ulisin, kunnes äiti suostui ronkkimaan puolestani rusinat maksalaatikostani.
Muutenkin assburgeroin pikkuautojen kanssa. Siinä, missä muut ikäiseni lapset kaahasivat takaa-ajoja pikkuautoilla, niin minä vain järjestelin niitä riveihin parkkipaikoille vanhalla kunnon automatollani.
En ollut kuitenkaan mikään loneri.
Viihdyin ja viihdyn edelleen hyvin muiden ihmisten kanssa ja tykkään puhumisesta ja rakastan sitä, kun saan kaikki nauramaan jollain nopealla ja sutjakalla kommentilla.
Ala-asteen ensimmäisellä, toisella ja kolmannella luokalla olin ikäänkuin kaikkien kaveri, mutta, kun uusille luokkatovereilleni neljännellä luokalla paljastui todellinen luonteeni tosikkona, jouduin silmätikuksi.
Olin ala-asteella äärimmäisen huono liikunnassa, enkä osannut luistella, ennenkuin vähän aikaa sitten halusin opetella tuon jalon taidon. Mutta olin kouluni parhaita hiihdossa 3 ja 4 luokalla. Muut oppilaat, mukaanlukien opettaja, olivat hiihtäneet tesomajärven (noin 500m.) kerran samassa ajassa, kun minä ja kaverini hiihdimme neljättä kierrosta.
5 luokalla olin aluksi luokkani silmätikku ja usein kiusauksen kohde, mutta lopulta kevättä kohden huomasin, että pystyin yksinkertaisella, kylmällä ja sutjakkaalla teolla, tai kommentilla sain koko luokan nauramaan ja niin minusta tuli koko koulun kaikkien kaveri.
Muutenkin viides luokka oli ehkä yhtä onnellisinta aikaani. Meillä oli mm. yksi Suomen parhaista opettajista. Hän antoi minun tehdä luokassa askareita, kunhan vain pidin luokan siistinä ja kunnossa. Hän opetti meidät rummuttamaan ja viimeisenä koulupäivänä hän opetti meille juustojen maistamisen jalon taidon. Tuona päivänä rakastuin juustoihin, joita olin ennen syvästi vihannut. Nykyään syön juustoja jos vain tarjotaan.
Kuudennesta luokasta minulla ei juuri ole muistoja, joten se saa jäädä.
Seitsemännellä luokalla kaikki meni päin vittuja suoraan sanoen. Jouduin koko koulun silmätikuksi. Mm. reppuni kössittiin liikunnantunnilla ja minua tönittiin ja haukuttiin kaikilla mahdollisilla haukkumanimillä.
Joten rupesin lintsaamaan. Lintsasin samantien, kun joku ei mennyt niinkuin halusin. Asiat johtivat lopulta siihen, että minut pistettiin ahdistuksen takia sairaslomalle. Sairaslomalta siirryin suoraan laitokseen.
Sielä asiat alkoivat sujumaan jo paljon paremmin. Aloin saamaan todistukseeni numeroita aineista, joista osasin ennen vain kuvitella.
Jos olet jaksanut lukea alusta tähän asti, muistat varmaan, että kerroin olleeni rapakuntoinen liikunnassa. Noh. Nyt asiat ovat paremmin. Harrastan salibandyä joukkueessa maalivahtina ja lähden urheilemaan ja pelaamaan, kunhan joku vain pyytää mukaan. Oikeastaan viimeisimmässä todistuksessani liikunnannumeroni oli 9. Paljon paremmin, kuin ala-asteen päästötodistuksessa, jossa se oli lähellä 6, mutta niukin naukoin 7.
Minua on kutsuttu myös taiteelliseksi ihmiseksi, mutta en sitten tiedä, olenko niin taiteellinen. Olen vain tehnyt erään yhtiön kanssa elokuvan ja piirrellyt karvisia. Katsoo nyt, jos jaksan jotain kieroa pistää tänne tulemaan joskus.
Jos tämä nyt olisi ollut tässä. Kunhan vain vuodatin tylsää elämääni internettiin. Katsoo nyt, kuinka nettikiusattu minusta tulee.
Ainiin. Asia josta olen ylpeä elämässäni, on takatukkani. Kuva ei liity siinä Jaromir Jagr
Joo, eli ajattelin kaikessa tylsyydessäni tehdä blogin, jossa ulisisin kaikesta mahdollisesta, niinkuin jokaisen hikkyn kuuluu. Olen nähnyt kavereideni tekevän blogeja tai selailevan kyseisiä, ja ne blogit ovat täyttä paskaa... Jotain angstisten teinien laittamia juttuja rakkaudesta ja siitä, kun ovat yksinäisiä, vaikka omistavat noin 600 kaveria facebookissa ja ryyppäävät joka viikonloppu... Ei kiitos.
Vaikka tällä blogilla ei todennäköisesti tule olemaan juurikaan fanikansaa, niin ajattelin nyt pölpötellä lämpimikseni.
Näin ensimmäiseksi voisin kertoa vähän itsestäni:
"Armon vuosi 1995. Suomea oli siunattu Globenissa jääkiekon maailmanmestaruudella. Suomea oli myös siunattu EU:hun (valitettavasti) liitymisellä." Joulukuussa äitiäni ja isääni siunattiin kolmannella lapsella. En tiedä, miten minut saatiin pihalle, mutta nähtävästi jostain tämä rääpäle otti kimmoketta...
Heti nuorena oli jo vaikeuksia syödä pelkästään maksalaatikkoa, koska en voi sietää mitenkään rusinoita. Ulisin ja ulisin, kunnes äiti suostui ronkkimaan puolestani rusinat maksalaatikostani.
Muutenkin assburgeroin pikkuautojen kanssa. Siinä, missä muut ikäiseni lapset kaahasivat takaa-ajoja pikkuautoilla, niin minä vain järjestelin niitä riveihin parkkipaikoille vanhalla kunnon automatollani.
En ollut kuitenkaan mikään loneri.
Viihdyin ja viihdyn edelleen hyvin muiden ihmisten kanssa ja tykkään puhumisesta ja rakastan sitä, kun saan kaikki nauramaan jollain nopealla ja sutjakalla kommentilla.
Ala-asteen ensimmäisellä, toisella ja kolmannella luokalla olin ikäänkuin kaikkien kaveri, mutta, kun uusille luokkatovereilleni neljännellä luokalla paljastui todellinen luonteeni tosikkona, jouduin silmätikuksi.
Olin ala-asteella äärimmäisen huono liikunnassa, enkä osannut luistella, ennenkuin vähän aikaa sitten halusin opetella tuon jalon taidon. Mutta olin kouluni parhaita hiihdossa 3 ja 4 luokalla. Muut oppilaat, mukaanlukien opettaja, olivat hiihtäneet tesomajärven (noin 500m.) kerran samassa ajassa, kun minä ja kaverini hiihdimme neljättä kierrosta.
5 luokalla olin aluksi luokkani silmätikku ja usein kiusauksen kohde, mutta lopulta kevättä kohden huomasin, että pystyin yksinkertaisella, kylmällä ja sutjakkaalla teolla, tai kommentilla sain koko luokan nauramaan ja niin minusta tuli koko koulun kaikkien kaveri.
Muutenkin viides luokka oli ehkä yhtä onnellisinta aikaani. Meillä oli mm. yksi Suomen parhaista opettajista. Hän antoi minun tehdä luokassa askareita, kunhan vain pidin luokan siistinä ja kunnossa. Hän opetti meidät rummuttamaan ja viimeisenä koulupäivänä hän opetti meille juustojen maistamisen jalon taidon. Tuona päivänä rakastuin juustoihin, joita olin ennen syvästi vihannut. Nykyään syön juustoja jos vain tarjotaan.
Kuudennesta luokasta minulla ei juuri ole muistoja, joten se saa jäädä.
Seitsemännellä luokalla kaikki meni päin vittuja suoraan sanoen. Jouduin koko koulun silmätikuksi. Mm. reppuni kössittiin liikunnantunnilla ja minua tönittiin ja haukuttiin kaikilla mahdollisilla haukkumanimillä.
Joten rupesin lintsaamaan. Lintsasin samantien, kun joku ei mennyt niinkuin halusin. Asiat johtivat lopulta siihen, että minut pistettiin ahdistuksen takia sairaslomalle. Sairaslomalta siirryin suoraan laitokseen.
Sielä asiat alkoivat sujumaan jo paljon paremmin. Aloin saamaan todistukseeni numeroita aineista, joista osasin ennen vain kuvitella.
Jos olet jaksanut lukea alusta tähän asti, muistat varmaan, että kerroin olleeni rapakuntoinen liikunnassa. Noh. Nyt asiat ovat paremmin. Harrastan salibandyä joukkueessa maalivahtina ja lähden urheilemaan ja pelaamaan, kunhan joku vain pyytää mukaan. Oikeastaan viimeisimmässä todistuksessani liikunnannumeroni oli 9. Paljon paremmin, kuin ala-asteen päästötodistuksessa, jossa se oli lähellä 6, mutta niukin naukoin 7.
Minua on kutsuttu myös taiteelliseksi ihmiseksi, mutta en sitten tiedä, olenko niin taiteellinen. Olen vain tehnyt erään yhtiön kanssa elokuvan ja piirrellyt karvisia. Katsoo nyt, jos jaksan jotain kieroa pistää tänne tulemaan joskus.
Jos tämä nyt olisi ollut tässä. Kunhan vain vuodatin tylsää elämääni internettiin. Katsoo nyt, kuinka nettikiusattu minusta tulee.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)